Hiukset takkuiset, mut mä en jaksa kammata.
Ikkunaa vilkuilen, onkohan vielä tänään pakkasta.
Neljäs kahvikuppi, viides viikonpäivä.
Ehkä nää surusilmät on vaan jotain synnyn näistä.
Kirjoittanut susta, varmaan liikakin.
Joten tuskin haittaa, jos nyt vielä yhden albumin.
Huoneen seinistä kynttilöiden varjo heijastuu.
Ja totuus paljastuu.
näät, kameraalle mun hymyä.
meinaa jaksaa edes pysyä.
pieni pää et on vaikee
kyllä kaikki järjestyy.
Mut jos ei?
kaikki nauru kasaan kyyneleit.
Jos on,
käyttääkin hyväks
niin, et sydän seis.
katse soi
pääs kuskuttaa.
Mitä mä oo tarpeeks, ja elämäni käsistä karkaa?
Mitä jos tää päivä jäävuoren se matka vasta
Herkkä oo heikko, painopeitto.
Jonka suoji monet istuu seistä.
Rikkinäiset niin
mä olla huolimieli eessä
Se kameralle kauniisti mun
meinaa aina jaksaa pinnal pysyä.
pää on
Kädet täristen taas toistan,
Mut
Jos kaikki kasaan
tuu vaan
joku taas tuntei.
sattuu et sydänt
Oon ollut yksinäinen, kauniin kerjäläinen vaan.
kodin
Entä sen
Lyönnit
Mä pelkään rakastaa.
Se kun kameralle näytän hymyä.
Vaikka en aina jaksaa pinnal pysyä.
Mun pieni pää pohtii niin nyt
täristen järjestyy.
ei?