Sydämen sirpaleita vaateeni peittää, luotaa mun sirpaleina ympäri seinää, palaako mikään entiselleen takaisin, kasvaako sirpaleista vielä jotain ehjää, voiko aika kaikki haavat parantaa, kun eihän tehtyä tekemättömäksi saa, ja miten voisin kans sen kaiken unohtaa, kaikki ne valheet, jotka menin uskomaan
On rikottu, saako se takasin, ehjää korjattua palassin, sammunutta sytytettyä mikään kun sen kerran en mitään ainoa totuuden, hyvän kaiken
vaateeni peittää, luotaa mun seinää, entiselleen takaisin, kasvaako vielä eihän tekemättömäksi saa, ja voisin sen unohtaa, kaikki ne jotka
en elää, osaa irti susta vaikka, niin pitäis tehdä, teet se aina uudestaan, ja silti taas, nyt kerää, nyt pitäny arvata, et suhun luottaa, sijaan pettymyksiin vaan tuottaa
Vaik et luulin niin, sait sun sirpaleita vaateeni peittää, mun mikään entiselleen takaisin, kasvaako sirpaleista jotain parantaa, eihän tekemättömäksi saa,
miten voisin kans sen kaiken unohtaa, valheet, jotka menin uskomaan, mut mä luulin et tunsin sä tunteilla vaik täs käy lumiin peitin, elin sun valheissaan, uskoon niin, kiitos mä en pysty luottaa
Mie en pysty luottaa enää sun halunnut