Sä et asu enää meidän kotona.
On hiljaista ja kaikus sinun huoneessa.
Mun puhelin jää auki kun mä menen nukkumaan.
Äitis ilman syytä itkeskelee toisinaan.
Me hetken saatiin pitää sua niin kuin omana.
Ja äkkiä et asu enää meidän kotona.
Uskalsit ja lähdit niin kuin
Niin kuin ollaan ylpeitä.
Sinusta kova
Kuin on niin nopeaa.
Aikakunnet asu meidän
Toisinaan melkein askeleet.
äänet joita
illalla, et joko soitetaan.
En että mietin, etkö kysy
Voi olla, että kestää hetken
aina
sinulle mä osasin.
Sellainen piti, sellainen halusin.
oisin varmaan toisinkin.
Mut elät kerrallaan ota uusiksi.
teet itse, sinä kasvat