Muistan sumeina hetket vaahe, hiltapäiviä sunnuntaa he.
Takapihalla istuttiin, lapsia katseltiin.
Ne juoksii valossa auringon, yli kasvanen urmikon.
Sanoi, kukaan ei ymmärtää, voi miten pimeää.
On kun se päälle käy, niin ettei muuta näe.
Me hiljaa istuttiin.
Jos kuulet mun äänen, jos näet tänne jääneen, tiesi
tääl kantaneet siivet, poikasen
selvittää, illoiksi päivät nää.
ymmärtää, vain tänää.
Ja saa, katson pimeää
Mitä tekisin oisin tienne.
Sanoiko et tyhjän väinen milloinkaan.
Jos mun äänen, jos näet jääneen, et
tääl ei haavoitetu.
Pian lyhenee.
on vain äänen.
Jos jääneen, toivon et tiesi veisuu.
Taivaaseen minne, tääl siivet, ei poikasen haavoitetu.
Jos kuulet äänen, mä tiesi veisuu.
Taivaaseen minne, kantaneet siivet,