Takanamme hiekka pöllyää, aavikon kulma meidät päihdyttää.
On horisontti aina yhtä kaukana, kun kahdestaan me matkataan halkihelvetin ja taivaan.
Rosmallin hiekka täytyy silmissä spokottaa.
Aurinkaan ajetaan, eikä palata me koskaan.
En halua tämän päättyvän harvestmuuniin vielään.
Kerran alka penkin polta, meidän ilut yhteen toi.
Siitä alla, me kaksi orjanin
Ei meitä kinnissa, tähtiin purtaa.
täytyy silmissä spokottaa.
me koskaan.
Oliko
Hei, nähdään Roswellissa
Kun horisontin
viimeinenkin pilataan.
Ikuisella matkalla hetken
meitä
harmaat, eikä
Vapaus, Roswellin
Aurinkoon ajetaan.