Läpi verhojen, tuuli puhaltaa. Mä mietin sua ja miten aika kiitää.
Verhonen laskeutuu mun iholle, olit aina siinä.
Silloin kun en luota enää kohtaloon. Silloin kun musta tuntuu et mun pää hajoo.
Kun kuljen läpi myrskyyn enkä nää valoo. Se seuraat ja mä tiedän et yksin oo.
läpi takas Räppärin kuudessa mä sen.
nyt nää aamut tuntuu Kun jotain tapahtuu niin mä vaan silleen.
Mä kaipaan asap hengaan Kuokkalan Moporenkaita
kun sua ei takas sinne. Mul ikävä. en lähtee
Aistaa niin helpompi sisällä. mä kuulen
Mitä ikinä mut sit mä nään.
Läpi Mä mietin sua aika
Verhonen laskeutuu mun aina sinä.
kun luota enää kohtaa. Silloin kun must tuntuu et hajoaa.
läpi Se ja mä tiedän et oon.
sanoit et se. muuttua vaikka tulis
ei tuntuu että kaikki osa se. Valo alkuun osaa en.
mä pyydän laskeudu vielä tiiän että kohta
Iso pojalles. Ja herkkyys asuu ilman muuta osanne.
tuuli Mä miten aika kiitää.
Verhojen aina
kun en luota et mun pää hajoaa.
Kun kuljen läpi enkä valoa. seuraat ja tiedän oo.
Sä oot mun trinnallani
oma ylös meinaan kaatua.