On maanantai, aika vain mataan, keskipäivän auringossa loikoilen.
Tiistaikin kulkee samaa rataa. Myös päivät seuraavat, mä tiedän sen.
Istun ja ootan kai kuolemaan, tuskin sekään tulee tai mua pelastaa.
Oispa edes joku jota rakastaa, tai vaikka edes ohimennen tarjoaa elämään tarkoitusta.
Puistossa heinän korsisuussa, sivustan maailmaa seuraillen.
toive ihan muusta, kun tietäis mistä löydän
ootan kuolemaan, tuskin sekään tulee tai mua pelastaa.
Oispa edes tarjoaa
Onko edes olemassa tarkoitusta?
kai kuolemaan, tulee
jota ohimennen tarjoaa elämään tarkoitusta.