Syvyydessä kuuden tyydänä ja ikiroutaan päivautuneena
Rimpulle kunnes ymmärtää synnyn elämän puolena
Kyrkiluusta kasvaa juurta kun keutuu pintaan asti
Maa ravitsee jalopuuta yhteen taiveille turasti
Jyrttä täälä pelkonne, jyrttä täälä pelkonne
Rintuilema, rimaatauhonne
Ei kukaan, ei koskaan pysty ikestä irtautumaan
Ei kukaan, ei koskaan pysty kannamaan
Ei ei pysty ikestä
Jotenkin
Karukarkea suomuinen
Ahdinko sisimmästä luotoa
Siinä ruumiillistui järven selkää soudettuna
Puoljaaksi veden annettuna
jyrttä luulonne
Hukuttakaa täälä
Ei kukaan, pysty
kukaan, ei koskaan kannamaan
kukaan, ei pysty ikestä
Jotenkin jos
Uu…
Ei ei koskaan ikestä
ei koskaan pysty ristiinapalliin kannamaan
Ei kukaan, ikestä
jos kaikki autoutumaan