Verkenä kuulien talvista tajolta, niin ympärillä hengitään vain hanki
Silmä riipsissä, niin jää puikkoja, kämmen selissä risteä radioja
Sinulla on näkin kenkä sydäm ja kuningas lumini posket
Suven silmät, kevään kasvot, lävitse niin poro vartakseen
Sinä sulataat minusta kevään, joka vaihtuu kesäksi toukokuun puroina
Sinä sulataat valua pisaroina
ryömiin, selkä rankkaasi
Minä viilemään kuulien anna
luokseni
yksinäinen
Sinä kevään, joka vaihtuu kesäksi puroina
Sinä niin tiiden pisaroina
kerässä, muut puhjanneet kukkaan
Vaalean punaiseen taivaan allaan
Kävelet kanssani kerässä, kukkaan
iäisellä maalla
Sinä sulataat kevään, joka vaihtuu kesäksi puroina
laitaan valua pisaroina