Niitsähäinen minä edellan
Siis levittäkää jos se selavan lattiamaatta kun minä menen
Vaik hytissäni kyyneleita alla silmien näiden pidättelen
Sen viime kesäisen ilmiselväisen ihmisperäisen
sinileväisen sisämereen
Mut oon vaan niitsä päinen minä edellan
Mitä selittämähän enikin päivänä pystyis sii mun isälle sen
Eihän tääl ois kuuma kuuluis on viiminen väite, sen
lähti essään vielä kattomaan sen auton päin
näin sen Itämeren
Aaltoin meressä
Unelmoin ihmisen
merille
kaipaan syömeni hiljainen
täridäm
täm peijän ján
Avalla voitto
Avaralla lopun alkusoitto
valssii
anna koitto
Alavillä mailla paraa, vaan paha karma
Kalastettua, varastettua rantaa
syyllisyys
ääni, iättömyys
meressä
ihmiisen
vaan
hiljainen
Vaaniin suukarespi
vaan kokkares
Hukkar, vaatila, ohiollus
kusunovi
maan varmaan
unen
anes
pendien
meressä
ihmiisen
vaan
hiljainen
maan varmaan
unen
anes
pendien
merille, merille, merille