Aina kun jossain nää sut, saa mieleen kuvia,
ennen meitä eläneistä, nyt jo unohdetuista.
Ja mitä lähemmäs tuut, sillä aika laskustuu,
kai multiversumissa meille jotain tapahtuu.
Niin ku tää valtakunta olis meidän ja maat,
niin sä saat mua tuntemaan, niin kuin me oltais oltu toisissammekin.
Niin jo monta elämää silkkei, silkkei, vasten.
Aina kuin silkkei, vasten.
Sun pihojasi kauan kajaltaa, tai aikanaan.
tähän maahan juuret nausisin korkeemmalle, luottamaan.
Niin kuin me oltais valtaun valaat ja toisen kuule ajallaan.
Ja niin kuin me oltais oltu toisissammekin, jo monta elämää silkkei,
silkkei, vasten.
Aina kuin silkkei, vasten.
Niin kuin tää valtakunta olis meidän ja maata,
niin sä saat mä tuntemaan, niin kuin me oltais oltu toisissammekin.
monta elämää silkkei, silkkei, vasten.
Aina kuin silkkei, vasten.
silkkei, vasten.
Aina kuin silkkei, vasten.
Silkkei vasten.